Materiaalit:
ETUSIVUAjankohtaista liha-alallaTeurastusPaloitteluJalostusArtikkelit ja kirjallisuusANNA PALAUTETTA!
Kestomakkaroiden kypsyminen

   

Ruiskutuksesta kestomakkarat siirretään välittömästi kypsytyk­seen.

Kyseessä on monimutkainen biologinen tapahtuma, jota tässä voidaan kuvata vain pääpiirteittäin.
 
Kestomakkaroiden kypsymisprosessissa on eräillä bakteereilla ratkaiseva osuus. Näitä ns. hyödyllisiä bakteereita on aina läs­nä kestomakkaraa tehtäessä. Jotta oikeita bakteereita varmasti olisi riittävästi ja ne sai­sivat ylivallan kestomakkaramassan bakteeristossa, lisätään niitä massaan kutteroinnin yhteydessä puhdasviljelminä.
 
Tavallisimmin käytetään mikrokokki- ja laktobasilli-bakteereita. Bakteerien aiheenvaihdunnan tuloksena syntyy yhdisteitä, jotka vaikuttavat kaikkiin kestomakkaran kypsymisilmiöihin.
 

Kypsymisen aikana kestomakkaroiden vesipitoisuus pienenee varsin paljon.

Kyseessä on tärkeä säily­vyyteen vaikuttava tekijä. Veden haihtumisen on tapahduttava tasaisesti koko kypsytysvaiheen ajan. Näin voi tapahtua vain, jos massa ei ole liian sitovaa: suoli läpäisee sopivasti vesihöyryä, kypsytyslaitteiston olosuhteet ovat oikeat (lämpötila, suhteellinen kosteus, ilman virtausnopeus).
 
Haihtuneen veden määrä riippuu monesta tekijästä, kuten raa'an massan ja tavoitteena olevan valmiin makkaran vesipitoisuudesta. Vanha nyrkkisääntö sanoo, että kilo kestomakkaraa saadaan 1,5 kg:sta lihaa. Haihtuneen veden määrä on siis n. 1/3 raakapainos­ta.
 

Kestomakkaran alhainen pH on keskeinen säilyvyyttä parantava tekijä. Se vaikuttaa myös muihin kestomak­karan ominaisuuksiin kuten kiinteyteen, väriin ja aromiin.

 Välttämätön happamuus syntyy lisäaineena käytetyistä sokereista. Bakteeritoiminan tuloksena sokereista syntyy orgaanisia happoja, pääasiassa maitohappoa. Parhaan tuloksen antaa sokeriseos, jonka aineosina ovat rypälesokeri (glukoosi), eräät muut ns. yksinker­taiset sokerit ja dekstriini. Ilman sokereita ei kestomakkaran­teko onnistu. Sopiva määrä glukoosia on 2 - 3 g/kg. Raa'an kesto­makkaramassan pH on 5,8 - 6,0, ja sen on kypsymisen aikana alen­nuttava 4,8 - 5,2:e:n. Tähän kuluu aikaa 4 - 5 vuorokautta, kun lämpötila on 20°C. Kun pH on alentunut edellämainittuun arvoon, estää happamuus bakteeritoiminnan. Bakteerit siis aikaansaavat olosuhteet, joissa ne itse alkavat tuhoutua.
 
Riittävän happamuuden varmistamiseksi saadaan kestomakkaroihin käyttää lisäaineena GdL:ää (glukonodeltalaktonia). Se hajoaa glukonihapoksi, ja pH laskee varsin nopeasti. Monen valmistajan mielestä luonnollinen sokereista peräisin oleva happamuus on kuitenkin parempi ainakin makkaroiden maun kannalta.
 
Muutaman päivän kypsytyksen jälkeen havaitaan kestomakkaroiden nopeasti kiinteytyvän. Kysymyksessä on proteiinien aggregoitumi­nen (= hyytyminen) pH:n laskun seurauksena. Ilman sitä ei kiin­teytymistä voisi tapahtua. Luonnollisesti massan vesipitoisuuden alenemisella on myös kiinteyteen oma vaikutuksensa.
 
Suola liuottaa kypsytyksen aikana proteiineja, mikä yhdessä mak­karan kuivumisen kanssa kiinteyttää massan, ja lihaosaset "liimautuvat toisiinsa". Makkarasta tulee viipalointikelpoinen.

Lähteet ja linkit:

Pekkala, Hannu. 2006. Porotietokansio.

   Tulosta tämä sivu